: Nuku veneessä toukokuussa – siksi se on parhaimmillaan juuri nyt

Veneessä yöpyminen toukokuussa vaatii hieman enemmän kuin heinäkuussa. Lämpötila vaihtelee, kosteus hiipii sisään, eikä mikään ole yhtä armollista kuin keskikesällä. Mutta juuri siinä piilee osa viehätystä. Kun kaikki osuu kohdalleen – lämpö, rauha ja tunne siitä, että koko kausi on vasta alussa – on vaikea kuvitella parempaa tapaa herätä.

Niissä ensimmäisissä öissä veneessä on jotain aivan erityistä.

Olemme asuneet veneessä suurimman osan vuodesta jo useamman kauden, mutta silti ensimmäiset kevätyöt tuntuvat joka vuosi vähän uusilta.

Usein ne koittavat melko intensiivisen jakson jälkeen. Vesillelasku, kunnostus, pakkaaminen ja meidän tapauksessamme lähes pieneltä muutolta tuntuva urakka. Mutta kun kaikki on viimein paikoillaan ja ilta laskeutuu, syntyy rauha, jota on vaikea löytää mistään muualta.

Ja kummallista kyllä, nukumme veneessä aina paremmin. Koko perhe.

Kun elämä muuttui yksinkertaisemmaksi

Viime vuonna, kun muutimme jälleen veneeseen, huomasin sen erityisen selvästi. Pikkulapsiarki muuttui jollain tavalla helpommaksi, vaikka yöt olivat välillä levottomia.

Talossa kaikki tuntui olevan kauempana. Pyöritin siinä aivan liikaa ajatuksia, jotka tulivat ja menivät. Matka keittiöön tuntui pitkältä, ja oli kuin huoneiden välinen etäisyys olisi luonut etäisyyttä myös meidän välillemme. Heräilyjä oli enemmän, huolta oli enemmän, ja uudelleen rauhoittuminen oli vaikeampaa.

Veneessä kävi päinvastoin. Keittiöön oli vain muutama askel, lapset aivan vieressä. He nukkuvat keulapiikissä väliseinällä toisistaan erillään, ja läheisyydessä on jotain sellaista, mikä saa kaiken sujumaan vähän jouhevammin. Heräilyjä on vähemmän, yöt rauhallisempia, ja levottomatkin hetket tuntuvat helpommilta hoitaa.

Parasta kaikessa

Pidän kaikkein eniten valosta.

Niistä raikkaista aamuista, kun aurinko on vielä matalalla ja heijastuu ulkona veden pinnasta, kimpoaa ikkunoista sisään ja saa koko veneen elämään. Kattoon ilmestyy valoläikkiä, pehmeää väreilyä, joka tuntuu seuraavan kaikkialle.

Usein olen ollut hereillä jo jonkin aikaa. Keittänyt päivän ensimmäisen kupin kahvia, vaahdottanut maidon ja tehnyt latten pienellä espressokoneellamme, jonka etsimiseen käytin aivan liikaa aikaa vain siksi, että se mahtuisi pentterin kaappiin. Lapset ovat hereillä, veneessä on vähän elämää, mutta silti siellä on rauha, jota on vaikea saavuttaa missään muualla.

Ja sitten siinä istuu kahvikupin kanssa ja vain katselee. Liikkuvaa valoa, meri aivan vieressä, ääniä, jotka ovat aivan erilaisia kuin maissa.

Siinä hetkessä on vaikea olla pysähtymättä.

Ja sitten on todellisuus

Kaikki ei kuitenkaan aina ole täysin mukavaa. Lämpötila elää omaa elämäänsä. Yhtenä yönä on reilusti plussaa, seuraavana lähellä nollaa, ja joskus herää huomaamaan, että on kylmempi kuin oli ajatellut. Kuten sinä yönä, kun luulimme öljylämmittimen riittävän, mutta heräsimme 14 asteeseen ja jouduimme käynnistämään diesellämmittimen lisälämmöksi.

Ja sitten äänet. Diesellämmitin hurisee, tuuli tarttuu rikiin ja mastot kolisevat. Ne ovat osa kokemusta, mutta myös jotain, mihin täytyy tottua.

Ajan myötä olemme löytäneet asiat, jotka tekevät öistä todella hyviä.

Näin saamme sen toimimaan

Minulle kaikki alkaa jo ennen nukkumaanmenoa. Sillä on iso merkitys, että tiedän veneen olevan turvallisesti paikallaan. Että kiinnitys tuntuu oikealta, eikä mikään kiristä, kolise tai hakkaa. Vasta silloin pystyn oikeasti rentoutumaan.

Lämpö on seuraava osa. Kyse ei ole vain siitä, että veneen saa lämpimäksi, vaan siitä, että lämpö pysyy ja tuntuu tasaiselta. Käytämme useimmiten diesellämmitintä, mutta satamassa maasähkön äärellä hemmottelemme itseämme öljylämmittimellä. Se on hiljaisempi ja tuottaa pehmeämpää lämpöä.

Samalla olemme oppineet, että kosteus on vähintään yhtä tärkeä tekijä. Ilmankuivaimesta on tullut itsestäänselvä osa veneelämää, ja aiemmissa veneissä olemme käyttäneet spriilämmitintä poistamaan ilman koleutta. Tuoksu ei ole kaikkein miellyttävin, mutta vaikutus on suuri.

Lämpö ei myöskään aina kulkeudu sinne, minne sen haluaisi. Meillä lämmitin on perässä, minkä vuoksi oma kajuuttamme lämpenee nopeasti, kun taas keulapiikki, jossa lapset nukkuvat, pysyy viileämpänä. Olemme ratkaisseet asian ohjaamalla lämpöä sinne, missä sitä tarvitaan. Suljemme oman kajuuttamme ulospuhalluksen ja teippaamme salongin ulospuhalluksesta puolet umpeen, jotta suurempi osa ilmasta kulkeutuisi keulapiikkiin asti. Pienet ladattavat tuulettimet auttavat myös kierrättämään ilmaa paremmin koko veneessä. Se ei ehkä ole pitkäaikaisin ratkaisu, mutta juuri nyt se toimii yllättävän hyvin.

Lapset nukkuvat pyjamissa ja sukat jalassa, koska he potkivat peitot usein pois yön aikana. Illat veneessä ovat melko yksinkertaisia. Luemme, he nukahtavat nopeasti, ja me hiivimme pois. Hetken kuluttua avaamme taas yhteyden keulapiikkiin, jotta ilma pääsee kiertämään vapaasti.

Lapset ovat tottuneet ympärillä kuuluviin ääniin, joten voimme jatkaa iltaa ilman, että meidän tarvitsee hipsiä varpaillamme.

Joskus jäämme luonnonsatamaan sunnuntain ja maanantain väliseksi yöksi, ihan vain saadaksemme viikonlopusta vähän enemmän irti. Yritämme tehdä niin mahdollisimman usein. Heräämme aikaisin, käymme aamuuinnilla, joka herättää koko kehon tavalla, johon suihku ei aivan pysty, ja laitamme itsemme kaikessa rauhassa valmiiksi.

Aamiaisen syömme usein avotilassa matkalla takaisin kotisatamaan, kahvikuppi kädessä, auringon pilkistäessä esiin ja veden ympäröidessä meitä, ennen kuin on aika jatkaa päiväkotiin ja töihin – mutta niin, että raikas tunne kulkee vielä kehossa mukana.

Juuri silloin tunnen sen kaikkein selvimmin. Sen, että olemme täällä vesillä ja että todella otamme siitä kaiken irti. Joinakin aamuina sumu lepää tiheänä veden yllä. Toisina sade ropisee kannelle ja tuuli ujeltaa rikissä. Joskus veden pinta on peilityyni ja kaikkialla on aivan hiljaista. Joskus ohi kulkee lautta, tai hylje ui uteliaana veneen vierellä.

Ja joka kerta se on sen arvoista.